Yksinkertainen evankeliumi

Laskin Raamattuni hitaasti rinnalleni ja suljin silmäni. En tiennyt miten rukoilla oikein eikä kukaan ollut läsnä minua opastamassakaan. Yksin omassa makuuhuoneessani maaten selälläni sänkyni päällä sanoin hyvin hiljaa: "Jumala, minä tarvitsen sinua." En tuntenut siinä hetkessä juurikaan muuta kuin syvän tarpeeni Jumalan avulle. Olin juuri lukenut Raamatusta Jumalan lupauksen: "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." (Room. 10:13) ja tartuin siihen kiinni kuin hukkuva ohi menevään oksaan. Nyt noin 18 vuotta myöhemmin ymmärrän, että siinä hetkessä sain vastaanottaa Jumalan lahjan, pelastuksen, joka yhä kantaa minua eteenpäin. Silloin en ymmärtänyt tätä enkä tuntenut myöskään mitään kummallista, mutta huomasin kyllä elämäni alkavan muuttua kun jatkoin eteenpäin Jumalan tuntemisen tiellä.

Oma "pelastuskokemukseni" oli hyvin vapauttava, armollinen ja voimaannuttava, mutta ikävä kyllä useasti kohtaamme toisenlaisen todella hankalan evankeliumin, jonka vaatimukset kasaavat raskaan kivikuorman pelastuksen etsijän niskaan. "Sinun pitää tehdä parannus ja käydä kasteella ja vapautua ja olla seurakunnan jäsen ja maksaa kymmenykset ja todistaa muille ja sitten ehkä Jumalakin on armollinen sinulle." Tällaisen evankeliumin julistajat ovat sekoittaneet puurot ja vellit keskenään yrittäen kiivetä puuhun latvan kautta. He ovat sekoittaneet armon ja ansion sekä Jumalan teon ja meidän tekomme!

Armo vai ansio

Paavalin elämänmittainen kutsumus oli Jumalan armon evankeliumin todistaminen (Apt. 20:24). Itsekin fariseuksena eläneellä Paavalilla olisi ollut paljonkin hurskaita tekoja esitettäväksi oman pelastuksensa ostamiseksi. Omien sanojensa mukaan hän eli juutalaista uskoa tiukimman mukaan ja kiivaili jopa veren vuodattamiseen asti pitääkseen oman käsityksensä mukaista vanhurskautta voimassa. Kuitenkin hänen pelastuskokemuksensa oli kaukana omien tekojen tiestä:

"Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin. Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?" Hän sanoi: "Kuka olet, herra?" Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."" (Apt. 9:1-6)

Paavali, tai Saulus niin kuin siihen aikaan häntä vielä kutsuttiin, oli matkalla terrorisoimaan Jeesukseen uskovia opetuslapsia Damaskokseen päämääränään saada heidät luopumaan uskostaan tai hengestään. Kesken tämän täysin epäpyhän matkan itse Jeesus ilmestyi hänelle aiheuttaen Paavalille niin suurta sielun myllerrystä, että hän ei kolmeen päivään syönyt eikä juonut mitään. Voimme vain kuvitella, mitä näiden kolmen päivän aikana on Paavalin päässä pyörinyt. Ehkä hän oli äärimmäisen sekavassa tilassa tajuttuaan olleensa täysin väärässä, vaikka luuli palvelevansa Jumalaa koko sydämestään. Herra sanoi ilmestyessään opetuslapsi Ananiakselle Paavalin rukoilevan, joten ilmeisesti Paavali ainakin etsi Jumalaa ehkä jopa hyvinkin tuskaisesti alettuaan tajuta omien tekojensa vakavuutta.

Sitten Paavali sai taas Jumalan suvereenin armon osoituksen, kun häntä alkujaan pelännyt opetuslapsi Ananias tuli Herran kehotuksesta laskemaan kätensä Paavalin päälle. (Apt. 9:17-19) Jeesuksen ilmestyksen jälkeiset kolme päivää Paavali oli nimittäin ollut sokea ja nyt Ananiaksen laskiessa kätensä hänen päälleen sai hän nähdä taas ja täyttyä Pyhällä Hengellä. Tästä innostuneena hän saman tien meni kasteelle ja lähti seuraamaan Jeesusta, ja hänen uskonvaelluksensa hedelmän me hyvin tiedämme.

Paavali sai henkilökohtaisesti kohdata Jumalan, joka pelasti hänet armosta uskon kautta Jeesuksen Kristuksen tähden ilman mitään omia tekoja, ettei hän pääsisi kerskailemaan. (Ef. 2:8) Hän itse asiassa totesi omien tekojensa kelpaavan vain roskatunkiolle huomattuaan niistä lähtevän omavanhurskauden mädän lemun. (Fil. 3:8) Hän kohtasi Jumalan täydellisen armon, joka oli tullut suorastaan ylenpalttiseksi hänen suurien syntiensä kohdalla pyyhkäisten ne pois hyökyaallon lailla. Tuohon armoon tarrautuen Hän sai omistaa tämän valtavan pelastuksen Jumalan lapsena, Kristuksen kanssaperillisenä. Tuosta armosta motivoituneena, voimaantuneena ja innostuneena Hän sitten teki valtaisat tekonsa seisten pelastuksen horjumattomalla kalliolla.

Evankeliumi on Jumalan armon, ei ihmisen ansion, evankeliumi. Ei ole kysymys siitä kuinka paljon haluamme pelastua, vaan kuinka paljon Jumala haluaakaan pelastaa meidät! Tämän vankkumattoman tahtonsa pelastaa jokainen Hän vahvisti antamalla oman Poikansa ristinkuolemaan puolestamme. Meidän parannuksen tekomme, kasteemme, tai muutkaan touhuilumme eivät meitä pelasta, vaan Jumala pelastaa meidät armosta kun uskossa käännymme Hänen puoleensa.

Meidän vai Jumalan tekoja

Tämä maailma pyörii omien ansioiden ja tekojen ympärillä. Jopa uskovienkin keskeltä nostetaan esiin ihmisiä, jotka elämässään ovat jotenkin erityisen hyvin onnistuneet tai ovat muuten vain hyvin lahjakkaita. Näissähän ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta herkästi tämä ihmisen itsensä ympärillä pyöriminen siirtyy myös käsitykseemme evankeliumista. Alammekin nähdä evankeliumista meidän tekojemme puolen kun oikeastaan kyse on alusta asti Jumalan teosta, johon me pääsemme uskon kautta osallistumaan.

Jos palaamme taas Paavalin esimerkkiin, niin näemme selvästi Jumalan työn Paavalin pelastuksessa. Paavalin teot olivat viemässä häntä täysin eri suuntaan, mutta Jumala tarttui kiinni Hänen elämäänsä armonsa tähden ja Paavali tarttui kiinni tähän armoon koko sydämestään. Tämä kokemus varmasti muovasi Hänen oppiaan pelastuksesta hänen tutkiessaan Vanhan Testamentin ilmoitusta niin, että hän jopa muistutti opetuslastaan Timoteusta seuraavin sanoin:

"hän pelasti meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta vaan laupeutensa tähden uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta." (Tiitus 3:5)

HÄN pelasti meidät! Evankeliumi on siis sanoma Jumalan teosta eikä suinkaan kertomus meidän touhuistamme. Parhaillaankin meidän tekomme ovat vain pelastuksen seurausta ja Jumalan ylen suuren armon vaikutusta elämässämme, joiden kautta Jumala saa tuoda meille ja muille ihmisille todeksi sen mitä armo on jo tehnyt täysin valmiiksi. (1. Kor. 15:10)

Pidä evankeliumi yksinkertaisena

Meidän on taisteltava sen puolesta, että evankeliumi pysyy yksinkertaisena! On hyvä, että muistutamme itsellemme aika ajoin evankeliumin perusteet, ettemme harhautuisi niistä sivuun. Tämä maailma huokuu omaa ansiota ja vihollinen vihaa armon julistusta, joten ellemme valvo itseämme voimme herkästi unohtaa Jumalan hyvyyden.

Lyhykäisyydessään evankeliumissa on kysymys seuraavasta:

  1. Jumala loi täydellisen ja hyvän maailman ja myös täydellisen ja hyvän ihmisen. (1. Moos. 1-2)
  2. Ihminen omasta tahdostaan saatanan viekoittelemana valitsi tehdä vastoin Jumalan tahtoa langeten näin syntiin. Ihminen sai synnin palkan elämäänsä eli hän joutui eroon Jumalasta sekä joutui kuoleman alaiseksi. (1. Moos. 3)
  3. Jumala valmisti armosta täydellisen pelastuksen lähettämällä Poikansa Jeesuksen Kristuksen tekemään sen mikä oli meille mahdotonta ja kärsimään meidän tuomiomme ristillä. (Joh. 3:16)
  4. Jokainen joka laittaa luottamuksensa tähän Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa kääntyen pois synnistä pelastuu eli jokainen, joka sydämessään uskoo Jumalan herättäneen Jeesuksen kuolleista ja suullaan tunnustaa Jeesuksen Herraksi, pelastuu. (Room. 10:9-10)
  5. Tämä pelastus on kokonaisvaltainen sisältäen syntien anteeksiantamisen, iankaikkisen elämän, uudestisyntymisen, parantumisen, vapautumisen, siunauksen, perintöosuuden ja paljon muutakin. (1. Piet. 2:24)
  6. Pelastettu Jumalan lapsi tuo esiin armon vaikuttaessa hänen elämässään Jumalan mielen mukaisia hyviä tekoja kasvaen Kristuksen kaltaisuuteen ja syvempään Jumalan tuntemiseen. (Room. 8:29)
  7. Eräänä päivänä Jeesus tempaa omansa luokseen ja saamme elää iankaikkisesti Hänen yhteydessään. (1. Tess. 4:17)

Ilo kaikille kansoille

Kun julistamme Jumalan armon täyttä evankeliumia, se tuottaa iloa tekojen ja töiden uuvuttamille ihmisille. On valtavan vapauttavaa kuulla kelpaavansa Jumalalle ilman tekoja yksinkertaisen luottamuksen, eli uskon, kautta. Tämä sama evankeliumi toimii kaikissa kansakunnissa sillä ihmiset ovat pohjimmiltaan kaikkialla samanlaisia. Kulttuurit, mieltymykset, tavat ja elinympäristöt vaihtelevat, mutta ihminen kaiken sen keskellä on samanlainen ympäri maailmaa.

Enkelitkin jo aikoinaan kertoivat meille evankeliumin vaikutuksen: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle" (Luuk. 2:10) Todellakin oma elämäsi ja muiden ihmisten elämä saa täyttyä ilolla kun pidämme evankeliumin yksinkertaisena ja totuudenmukaisena.

Pastori Jaakko Pasanen